Parvekkeen verkotusprojekti

6/19/2011


Muutimme Keravalle kesällä 2010, luhtitalon alakertaan, asuntoon jossa on sekä oma ulko-ovi, että ”piha” – todellisuudessa siis vain parveke, josta jonkun laiskuuden tai pihiyden vuoksi puuttuu täysin parvekkeen kaiteet, alalaudat (jotka tienpuoleisista asunnoista löytyvät kyllä..). Eläimettömille varmaankin ihan kiva juttu, parvekkeelta voi kävellä vaikka suoraan viereiselle parkkipaikalle, mutta meille tämä tiesi verkottamisen kannalta vain enemmän töitä.

Muuttaessamme tuo parveke oli hienoinen murheenkryyni pihalaattojen ollessa sieltä täällä koholla ja niiden päälle laitettu laudoitus täynnä remonttimiesten kengänjälkiä. Parvekkeen eteen istutetut syreeni ja pensas rehottivat ties kuinka monennetta vuotta täysin lyhentämättöminä niin, ettei niiden takaa nähnyt ulos. Edellisten asukkaiden suurikokoinen koira oli kaivanut sinne tänne kuoppia ja piilottanut luitaan pitkin pihaa. Mikä sääli, ettemme tuolloin tajunneet ottaa ennen-kuvaa..

             

Kesän loppu 2010 kului muuttaessa ja toisten muuttoja auttaessa, sekä elokuussa Suomeen saapuneen Viejan kotiutumisessa. Parvekkeen verkotusprojektimme alkoi viimein 15. marraskuuta 2010 kun lyhensimme pensaan ensin puoleen, sitten lähes maan tasalle. Laudoituksen nostimme kokonaan pois, samaten laatat, jotka asettelimme maan tasoituksen jälkeen takaisin paikalleen. Espanjan Koirien keskustelupalstan kautta löysin halvalla 20 metriä vankkaa verkkoa, joka oli tarkoitus lyödä paikalleen ennen talvea, mutta ensilumi satoi väliin 18. marraskuuta.


16. helmikuuta 2011 tiputtivat kiinteistöhuollon miehet lunta katoilta haudaten etuovet ja pihat kaksimetrisen lumivallin alle, eikä parvekkeemme edessä kasvavasta syreenistä jäänyt kuin runneltu ranka jäljelle.

             

6. kesäkuuta 2011 pääsimme jatkamaan melkoisesti venähtänyttä projektiamme nostamalla roudan liikuttamat laatat jo toiseen kertaan. Alleen asetimme tueksi tuon aiemmin pois ottamamme laudoituksen ja kiinnitimme sen sivuista verkot parvekkeen alalautoihin. Lopulta hautasimme laudoituksen 275 kiloon hiekkaa ja asetimme laatat takaisin paikalleen, tällä kertaa varmasti ja toivottavasti myös pysyvästi suoraan. Samalla aloittelimme verkotusta tukkien ensin parvekkeen molemmat päädyt, jotka jätettiin ilman tukipuita yhdistämällä kaksi verkkoa toisiinsa. Kuvia olisi toki voinut ottaa projektin etenemisestä, mutta linssin eteen osui vain työmme valvojana toiminut, silloinen kotihoitokoiramme Leo.

             

Perjantaina 17. kesäkuuta saimme viimein projektimme päätökseen. Tätä ennen olimme hankkineet 0,9l ulkomaalia, lisää sinkilöitä ja tukipuut sekä kissojen hyllyiksi tarkoitetut laudat, jotka autottomina kannoimme lähes 30 asteen helteessä kotiin kävellen. Kun sitten oli maalaamisen vuoro, satoi viikon vettä. Torstai-iltana, aivan liian myöhään naapurisopua ajatellen, asetimme tukipuut paikalleen, jotta pääsin ne maalaamaan ennen verkotusta. Perjantaiaamuna maalasin kissojen hyllyt ja tukipuille toisen kerroksen. Iltaviideltä aloitimme etuosan verkotuksen, joka saatiin päätökseen reilussa neljässä tunnissa.

             

             

Tällä kertaa saimme työmme valvojaksi yllätysvieraan entisen kotiosoitteeni rivareista, korkeintaan vuoden ikäisen kollikissa Taiston, joka marssi paikalle sinkilöiden lyömisestä lähtevästä järkyttävästä paukkeesta huolimatta. Hyvän aikaa Taisto pyöri tutkimassa tekemistämme, työkalujamme ja parvekettamme niin ulko- kuin sisäpuoleltakin.


             

Valmiita olimme yhdeksän jälkeen ja ensimmäisenä parveketta tulivat testaamaan koirat. Kissoista, jotka eivät koskaan ennen ole omasta pihasta tai parvekkeesta päässeet nauttimaan, tuli yllättäen ulos ensin Saga. Sagan perässä Usva, sitten Mithra, Mitmit, Midir, Taiga ja viimeisenä Tehanu.


             

             

             

             

             

             

             

Välissä kävimme juhlistamassa siskoni 17-vuotissyntymäpäivää, mutta kaatosateesta huolimatta vietimme yöstä vielä useamman tunnin eläinten kanssa parvekkeella aamun sarastusta seuraten. Kissat ihmettelivät sadetta, poikkeuksena ulkokissana 8 vuotta ennen meille tuloaan elänyt Midir, joka kai uskoi kastuvansa jos tulisi kanssamme ulos, Vieja nukkui peitolla vieressäni ja Nimda pysyi visusti sisällä, kaukana sateesta ja yön viileydestä.

Karuhan tuo vielä on, vailla suunniteltua lautapohjaa, kalusteita, kissojen hyllyjä ja kiipeilypuita, mutta hei, meillä on parveke – verkotettu sellainen!


             

0 kommenttia