Kun toivo yksin ei riitä

9/13/2011

Sixten 8.5.1955 - 13.9.2011
Viime vuoden elokuussa isäni todettiin sairastavan syöpää. Itse sain tiedon kuusi kuukautta myöhemmin, tämän vuoden helmikuussa, kun ei huolestuttaa tahtonut.

Vanhempani erosivat ollessani viiden, emmekä nähneet kovin usein. Käytännössä olimme melko etäisiä, mutta huolimatta siitä, kuinka usein tai harvoin tapasimme, olin aina ”isin tyttö” ja rakastin häntä ehdoitta, täydestä sydämestäni. Mielessäni elimme yhteistä arkea.

Viimeisinä kuukausinaan näimme useammin kuin moneen viime vuoteen yhteensä. Istuttiin lämpimiä kesäöitä kynttilän valossa ja juteltiin kaikesta maan ja taivaan välillä. Menneistä, lähinnä. Tultiin tutummiksi toisillemme, mikä toisaalta teki asiasta kahta vaikeamman. Kävimme taistelua armotonta aikaa vastaan – niin paljon jäi vielä kuultavaa ja kerrottavaa, yhdessä koettavaa.

Faija kävi omaa, melko yksityistä taisteluaan syöpää vastaan ja tuntui aina jaksavan uskoa parantumiseensa huolimatta siitä, että tämän tyypin syövästä selviämisen todennäköisyys on alun alkujaankin lähes olematon. Huonoistakin uutisista Faija löysi aina jotain hyvää ja käänsi asiat parhain päin. Liekö uskoi lopulta itsekään, mutta positiivisuutensa oli ihailtavaa ja kantoi varmasti pitemmälle kuin ilman olisi. Faija todella rakasti elämää ja piti siitä kiinni kaikin voimin.

Kun etäpesäkkeet kaikesta taistelutahdosta huolimatta lisääntyivät, hiipui toivonsa viimein ja kun jäljelle jäi vain kipulääkitys, romahti kuntonsa nopeasti. Jos lainkaan nukuttiinkaan, herättiin tähän aamuun ilman häntä. Viiden sairaalassa vietetyn päivän jälkeen vei syöpä isästäni voiton 13. syyskuuta 2011 kello 2:50, 56-vuotiaana. Edeltävänä iltana en enää uskaltanut luvata tulevamme taas huomenna, sillä en tiennyt tulisiko huomista. Sen sijaan annoin pitkän suukon poskelleen ja kuiskasin korvaansa, kuinka valtavasti häntä rakastan ja kuinka suunnattomasti tulisin häntä ikävöimään.

Olisitpa täällä vielä, terveenä ja omana itsenäsi, isä rakas.
Sinä jos kuka olisit voiton ansainnut.

             

0 kommenttia