1. Espanjan matkakertomus

11/22/2011

Rakastan matkustamista ja kohdemaan lisäksi lähes kaikkea itse matkustamisessa pakkaamisesta lentokenttiin, lentokoneisiin ja lentämiseen. Haaveissa olisi päästä käymään etenkin Islannissa, Norjassa, Skotlannissa, Australiassa, Uudessa-Seelannissa, Japanissa, Meksikossa, Egyptissä ja Yhdysvalloissa, mutta toistaiseksi on tullut käytyä vain Virossa, Espanjassa, Espanjassa ja yhä uudelleen Espanjassa. Espanja ei niinkään maana kiehdo, vaikka lukuisista asioista siellä pidänkin, mutta surkean eläinsuojelutilanteensa vuoksi käytyä on tullut muutamasti.

Espanjaan tehdyistä koirienhakureissuista kirjoitin jo edellisille kotisivuille muutamat matkakertomukset, jotka nyt olisi tarkoitus muokaten jakaa myös täällä. Olin siis seurannut erinäisten Espanjasta koiria tuovien yhdistysten sekä espanjalaisten tarhojen sivustoja jo jonkin aikaa haaveillessani omasta galgosta laumamme jatkeeksi, kun heinäkuussa 2007 pääsin Espanjan Kulkukoirien Marjon avuksi koirien kuljetukseen käytettävien boksien viemisessä lentokentälle vapaaehtoisten matkaan ja takaisin säilöön koirien saavuttua Suomeen.

Samana kesänä yhdistys tarjosi vapaaehtoistyöviikon muodossa halukkaille mahdollisuutta päästä tutustumaan toimintaansa Espanjan päässä sekä auttamaan koiratarhoille. Omaksi vapaaehtoistyöviikokseni varasin syntymäpäivälleni osuneen viikon perjantaista 3. elokuuta perjantaihin 10. elokuuta 2007. Tuon vapaaehtoisviikon jälkeen sain auttaa yhdistystä myös monin muin tavoin Suomesta käsin mm. hoitamalla boksien säilytystä, siivousta ja matkaan pakkausta, koirilla matkan aikana käytössä olleiden peittojen ja takkien pesua, vapaaehtoisten ja lentokummien saattamista lähtöselvitykseen, Alicantesta saapuvien koirien vastaanottamista Helsinki-Vantaalla, koirien kotihoitoa Suomessa, sekä koirienhakureissuja välillä Suomi-Espanja. Koskaan en voi kyllin kiitollinen olla siitä mahdollisuudesta auttaa Espanjan koiria, jonka Jon, Satu ja Marjo soivat minulle. Espanjan Kulkukoirien apuna vietetyt vuodet olivat elämäni parasta aikaa, jolta kertyi paljon rakkaita muistoja, koiria ja ihmisiä ystäviksi lopun iäksi.

Vaan nyt siihen ensimmäiseen Espanjan reissuun, ”vapariviikkoon”, jonka tein Espanjassa Annan ja Antin kanssa illat ahkerasti päiväkirjaa kirjoittaen. Toisin sanoen ylös tuli kirjattua kokemuksia aiheesta ja aiheen vierestä, pitemmän kaavan mukaan. Kuvista suurin osa on Annan ja Antin ottamia (niistä valtaisa kiitos heille!) oma kamerani kun hajosi jo alkumetreillä niin, että vain pienen murto-osan sain itse otettua.


03.08.07. perjantai / Air Finland lähti 15:55, saapui Espanjaan 19:20

Kahdeksi kentälle, jossa vastassa Marjo, yksi bokseja mukanaan vievä sekä kaksi vaparia lisäkseni, Anna ja Antti, joiden tulosta en ennen tapaamistamme tiennytkään. Olin varautunut ensimmäiseen ulkomaanmatkaan ja lentokertaani yksin pahemmin asiaa jännittämättä, mutta yllätysseura oli tietenkin enemmän kuin mieluinen. Roudattuani bokseja muutaman aiemmin lähteneen vaparin mukaan jätti Marjo huolekseni kenttäosuuden, josta selvittiinkin varsin mallikkaasti. Turvatarkastuksen jälkeen kierrettiin osa lentokentän liikkeistä, pysähdyttiin kahvilaan ja hankittiin viime hetken tuliaiset Espanjaan vietäväksi; Annalta ja Antilta suomalaista suklaata, minulta ruisleipää ja Aku Ankkaa. Samaisena aamuna kiireessä ostettu kamera hajoili pahaenteisesti jo kentällä vaatien vasta laitettujen paristojen vaihtoa, eikä suostunut kahta kuvaa kauempaa päällä pysymään.

Koneeseen päästiin ongelmitta viimeisten joukossa ja sainpa vielä hartaasti toivomani ikkunapaikan sekä kaupan päällisiksi kaksi tyhjää paikkaa viereeni. Otin kaiken ilon irti ikkunastani kuvaten Suomea, Saksaa, Sveitsiä, Ibizaa, Espanjaa sekä Mont Blancia sen mitä kamerani suostui pysymään päällä. Uskaltauduin kertaalleen kysymään, minkä maan ilmatilassa lensimme ja katsoin lennolla esitetyn elokuvan ”Night at the Museum”. Ensinäkymät Espanjasta olivat vuoria ja kuivan keltaista maata, jossa väripilkkuina uima- ja kastelualtaita sekä lentokentän roskia silmänkantamattomiin.

Lämpötilan huidellessa +37 asteessa löi kuumuus koneesta astuttaessa vasten kasvoja kuin olisi pehmeään seinään kävellyt. Lentokenttäbussilla suuntasimme odottamaan matkatavaroita, joita hetkeä myöhemmin sullottiin Jonin ja Peterin kanssa autoon. Matkalla kämpille Torreviejaan bongailin Osbornen härän, bordelleja, suolavuoria ja suola-altaita flamingoineen vasten laskevaa ilta-aurinkoa. Lago Jardinissa sijaitseva asunto osoittautui pieneksi mutta viihtyisäksi, joskin ilmastoimattomaksi, kahden makuuhuoneen ja yhdistetyn olohuone-keittiö-eteisen kombinaatioksi, jossa meitä vastassa olivat rapsutuksia antaumuksella vastaanottanut Lisa ja vielä hieman uusia ihmisiä vierastanut Ege. Illasta ehdittiin hetki hengähtää, etsittiin TV:stä Telecinco Los Serranon varalta ja ruokittiin ja vietiin koirat lenkille, jolla saatiin ensituntumaa myös alueen lukuisiin kissoihin. Nukkumaan päästiin kahdentoista maissa, seuraavana aamuna herätys kuudelta ja ohjelmassa APAH. Ege asettui vielä yöksi viereeni lohdullisesti oman lauman ikävää lievittämään.

             


04.08.07 lauantai / APAH 8:30 & 16:30, Candy kotihoitoon

Aloitin syntymäpäiväni aamun pätkittäin nukutun yön jälkeen pihan kissoille jutellen ja sainkin pari keskustelemaan ikkunani alle. Vain puisten ikkunaluukkujen avaaminen pihalle, jonka suihkulähdettä ympäröivät palmut, sai olon tuntumaan kaikin puolin epätodelliselta. Aurinko nousi tuntia myöhemmin kera lintujen, jotka kuulostivat kotoisan tutuilta siinä missä kaskaisiin oli vielä tottuminen. Ruokin koirat ja teimme yhdessä lenkin, jolla aloitin Egen kanssa vetämättä hihnassa harjoittelun.

Jon ja Peter hakivat meidät n. 8:30, suuntana APAH (Asociación Protectora de Animales Horadada). Matkalla bongasimme kolme kulkukoiraa, sekä liikenneympyrässä hädin tuskin hallinnassa toikkaroineen hevosen. APAH:illa kiinnitimme ensin huomiomme vapaana pantoineen kulkeviin kissoihin sekä yllättävän vähäiseen koiramäärään. Lyhyellä lenkillä käytimme galgot, sitten mixit. Sain vietäväkseni kauniin vaalean ja karkeakarvaisen Steven, n. kolmivuotiaan galgouroksen, joka Patchin kanssa oli löydetty kuljeksimasta Polaris World golfkentältä yltä päältä kirpuissa ja punkeissa, punoittava arpi takajalkansa nilkan ympäri siinä kohdin, mistä oli luultavasti oltu sidottu kiinni. Tavallisesti kuulemma rauhallinen Steve päätti aloittaa viikkoni vauhdikkaasti vetäen koko lenkin kuin höyryjuna. Osan matkaa juoksin tasoittaakseni Steven pitkää askelta, osa metsästettiin sisiliskoja. Ilokseni myös mix jonka sain, veti samaan tapaan, joten kovin kiitollisena otin vastaan Jonin minulle kesken lenkin vaihtoon tarjoaman Aramiksen. Jalkani kulutin puhki heti kättelyssä ensimmäistä suoraa kävellessä, mikä teki loppuviikon lenkkeilystä vähintäänkin mielenkiintoista.

Koirien käyttämisen jälkeen päästiin tutustumaan kissojen tiloihin. Ensin vastassa olivat valloittavat kesäkuussa syntyneet ja yhdessä kadulta löytyneet kissanpennut kilpikonna Rose ja raidallinen Tigerlily, joiden seurana piskuisen pikkuruinen koiranpentu Ant. Varsinaisissa pentujen tiloissa kaunis kadulta löytynyt, vielä alle luovutusikäinen kilpikonnanaamio Kiki viihtyi sylissä kaulaani hartaasti lussuttaen. Aikuisten ulkotarhasta painoin mieleeni hyviä virikeideoita kotiin, Hyvinkään eläinsuojeluyhdistyksen kissatalolle vietäväksi.

APAH:ilta saimme kyydin kaupan kautta kämpille siestaa viettämään ja koiria käyttämään. Noin puoli viiden aikoihin palasimme takaisin tarhalle, jossa lenkitin Steven kanssa löytyneen, samantyyppisen punoittavan arven ympäri lantionsa omaavan Patchin, sekä Candyn, pienen sinisilmäisen papillonsekoituksen – sittemmin tuttavallisemmin Tirriäisen, joka kolmatta kotihoitokoiraa pyydettyämme saatiin viedä mukanamme kämpille. Illasta tehtiin auringon laskettua Lisan ja Egen kanssa pitempi lenkki, jonka Tirriäinen ihmetteli vielä lähinnä Annan sylistä käsin. Reittimme kulki ohi hylätyn tontin kera ränsistyneen talon, kasaantuneiden tyhjien ruoka-astioiden ja lukuisten kissojen, joista yksi emo imetti pian luovutusikäisiä pentujaan aivan aidan tuntumassa näitä reilusti pienemmän pennun kavutessa aina tielle asti ruoanhakuun. Paikka toi mieleen huonoja muistoja oman työni parista Kytäjältä muutama vuosi taaksepäin ja karmi selkäpiitä – tälle tolalle ei jätettäisi asioita Suomessa.

             

             

             

Blanca & Patch
             


05.08.07 sunnuntai / APAH 8:00, illasta ei autoa

Yötä piristi melko tarkalleen kolmen aikaan ilmoille kajautettu ilotulitus, joka tuntui paukkuvan aivan asuinpaikkamme lähistöllä. APAH:ille lähdettiin kahdeksan maissa ja päästiin heti aamusta auttamaan kissojen kanssa, mikä tuntuikin mukavan kotoisalta. Lakaisin ja moppasin aikuisten kissojen ulkotarhan lattian, vaihdoin pehmusteet puhtaisiin, asettelin hiekka-astiat paikalleen ja seurustelin kissojen kanssa sen minkä suinkin ehdin. Yksi mustavalkoisista kähisi naukujaan vailla ääntä, parivuotias kolli Cream tarttui lakaistessa katto-oksilta hiuksiini saadakseen huomiota ja kun sitä lopulta sai päästessään siivouksen päätteeksi syliin, huitoi muitta mutkitta muita pois ympäriltä. Yksi arempi silmävaivainen valko-tiikeriraidallinen, oletettavasti nimeltään Moonbeam, uskaltautui myös lopulta syliin asti. Parhaimmillaan sainkin syliini kolme kissaa yhtä aikaa kolmesta neljään muuta ympärillä silittäen, eikä epäilystäkään ettenkö meistä olisi se onnellisin ollut.

Kissojen jälkeen lenkitettiin galgot, joista minä tällä kertaa Patchin ja Suomeen mukanamme perjantaina matkaavan Blancan, Anna Campoverdestä löytyneen nelivuotiaan, arahkon Romeon, Jon Charlien ja Antti Steven. Mixejä ei tänään päästykään viemään, joten hyödynnettiin jäljelle jäänyt aika tutkimalla toimiston seinältä jo omat ihmisensä löytäneiden kuvia sekä nykyisten tarhan asukkaiden listaa. Anna otti myös kuvia eilen tulleesta metsästyspointteri Berniestä, joka langanlaihana ja kuin silkkaa päivänvaloa pelkäävänä oli vielä eilen jouduttu jättämään varsinaisten koiratilojen ulkopuolelle keräämään rohkeutta, mutta tänään saatu sentään jo porttien sisäpuolelle. Mainion alapurentansa kera valloittavan persoonallinen ilmestys, mutta näin kaltoin kohdeltuna sydämeen koskevan kurja näky ja karu muistutus Espanjan koirien arjesta.

Illasta autottomina aamun APAH ja kotihoitokoirien kanssa touhuaminen jäivät päivän ainoiksi aktiviteeteiksi. Vaihdoimme pari sanaa naapurissamme asustaneen Pertin kanssa, muttemme tulleet ajatelleeksi kysyä, kuinka olisimme aikaa Espanjassa voineet kuluttaa. Ihmettelimme hieman, mitä lomalaiset tällaisessa paikassa tekevät, elleivät tulekin tänne juuri tekemättömyyden perässä. Toisaalta lämpötila oli koko viikon reilusti yli +30 asteen, joten pienimmästäkin liikkeestä tuli kuuma, mutta kun töitä tänne tultiin tekemään, niin tehdä myös olisimme tahtoneet.

             

Candy

06.08.07 maanantai / Lisan eläinlääkäri ja A&A:n APAH 16:30

Aamun APAH-vuoro jäi edelleen autottomina tekemättä. Koirien jäädessä koisimaan lähdimme kävellen pahimpaan siesta-aikaan läheiselle ”ostarille”, joka osoittautui muutamaksi ruokapaikaksi, suljetuiksi pikkuliikkeiksi, brittimarketiksi ja lehtikioskiksi. Hieman myöhemmin lenkitettiin koirat ja A&A lähtivät altaalle kun itse kulutin aikaani kämppää siivoten.

16:30 päästiin vihdoin liikkeelle, Anna ja Antti APAH:ille, minä Jonin mukana käyttämään korvaansa kipuillutta Lisaa eläinlääkärissä. Suunnitelmissani on ollut pieneläinhoitajaksi kouluttautuminen, joten mielenkiinnolla seurasin, kuinka homma Espanjan päässä toimii. Klinikka oli mukavan viileä ja viihtyisä, ei kovinkaan suomalaisesta poikkeava. Lisalla lievä tulehdus vasemmassa korvassa, varmuuden vuoksi tippoja molempiin 2-3kpl kahdesti päivässä. Toiset olivat sillä välin tehneet kolmen vuoron lenkityksen APAH:illa ja olleet paikalla, kun tarhalle tuotiin uutta koiraa epäuskottavin verukkein. Annaa ja Anttia onkin kiittäminen, että n. vuoden vanha Marty ylipäätään tarhalle huolittiin, kun vakuuttivat pääsevän Kulkukoirien kautta kotia hakeviin.

Lisa & Ege
             



07.08.07 tiistai / APAH 8:30, kunnallinen, ilta-APAH

Lähtö 8:30 APAH:ille, missä käytin lenkillä jo ennestään tutut Patchin ja Aramiksen. APAH:ilta kaupunkikoukkauksen jälkeen kunnalliselle, jossa ensimmäisenä huomioni vei pieni chihuahua-podenco-risteytystä muistuttava tyttö, joka vaisusti haki huomiota pikkukoirien häkissä. Samassa tilassa nukkui apaattisena myös kolme niin nuorta ja pienikokoista pentua, etteivät mitenkään voineet yltää vesikupille, saati että olisivat kyenneet syömään aikuisille tarkoitettua ruokaa. Siirtyessäni häkiltä toiselle, jäi Anna kuin naulittuna ensimmäiselle vastahakoisena edes katsomaan muita. Ei tarvinnut kahdesti arvata, kenelle sydän oli oitis menetetty, eikä epäillä etteikö kyseessä olisi ollut rakkautta ensisilmäyksellä. Seuraavassa häkissä kolmesta keskikokoisesta, valkoisesta turkkikoirasta kaksi olivat kuin ilmettyjä toistensa kopioita ja molemmat yhtä epätoivoisena huomion perään. Rapsutin kaksin käsin sen mitä verkon läpi kykenin ja molemmat painautuivat niin mielissään minua vasten, että itku kurkussa sai matkaansa jatkaa. Lähes tauotta syystä tai toisesta, aggressiivisuuttaan, pelokkuuttaan, turhautumistaan haukkuvat koirat yritti ohittaa enempiä häiritsemättä. Pian vastassa oli toinen pienehköjen koirien häkki, jossa silmäni takertuivat pieneen valkoiseen vanhukseen, joka epäröiden nousi paikaltaan vesikupin ja ruoka-automaatin välistä ja asteli varovaisesti ovelle tekemään tuttavuutta. Muiden koirien liikehdintä sai tämän kuitenkin väistymään ja asettumaan takaisin sivummalle, samaiselle kerälle kuin ei paikaltaan koskaan olisi liikahtanutkaan. Pieni selästään karkeakarvainen, spanielityyppinen punavalkoinen urospentu haki avoimesti huomiota ovella hurmaten mutkattomasti suloisuudellaan. Ruskea mäyräkoirasekoitus taasen oli niin innoissaan pelkästä ihmisten näkemisestä, ettei hännänheilutukseltaan meinannut paikallaan pysyä. Vasemmassa laidassa istui hieman muita suurempi, spanielia ulkonäöltään muistuttanut pääosin valkoinen narttu aran hiljaisena, mutta kuitenkin aivan häkin ovea vasten nojaten. Kehotin myös Annaa ja Anttia katsomaan eikä mennyt aikaakaan, kun koiria oli valittu kaksi yhden sijaan. Häkkiä toisensa perään asuttivat aidosti pelottavat, suuret ja uhkaavasti käyttäytyneet koirat, sirulliset ja siksi sinne tuomitut. Mieleen jäivät erityisesti myös kaksi ibizanpodencoa, joista toinen sosiaalinen ja toinen erityisen riipaiseva tahtoessaan niin kovasti tulla tervehtimään jääden kuitenkin uskalluksen puutteessa häkkinsä perälle, sekä 5 galgoa joista suurin osa makasi yhtenä mattona betonilattialla, yksi huolestuttavasti poski turvonneena. Toisessa häkkirivissä huomio kiinnittyi keskikokoiseen koiraan, jonka valjaat olivat jotenkin nurinkurisesti kiinnitetty niskan takaa etujalkojen ympärille. Asiasta huomautettiin lähtiessä tarhan työntekijän, poliisin, naputtaessa kelloaan – työaika päättyy, tekee asialle jotain huomenna, jos silloinkaan. Paikka oli karmiva, eikä niinkään ulkoisen silmiinpistävästi sillä tilat olivat yllättävän siistit, vaan puhtaasti mitä tulee tapaan jolla koiria siellä kohdellaan.

             

             

(perreralla kuvaaminen on kielletty, joten kuvat: Ayuntamiento de Torrevieja)

Kämpillä tehtiin lenkki, harjoiteltiin Egen ja Lisan kanssa istumista käskystä, harjattiin koiria ja leikkasin Candyn & Egen kynnet ennen illan APAH:ia, jolloin käytin Patchin sekä 18kk tarhalla olleen, takaisin britteihin muuttaneen perheen Espanjaan jälkeensä jättämän Mollyn. Päivän tausta-actionina saatiin kuulla kahdesta vanhasta pikkukoirasta, joita APAH ei tilanpuutteen ym. vuoksi voinut ottaa ja jotka niistä omistajan kuoleman jälkeen vastannut henkilö ehti jo viedä lopetettavaksi. Eläinlääkäri ei tähän kuitenkaan suostunut, vaan koirat saivat paikan SAT:in (Sociedad Protectora para Animales de Torrevieja) tarhan hoivista, jonne toivoimme ehtivämme useammastakin syystä vielä ennen viikon loppua. Sadun vinkistä kävimme altaalla pikaisesti netissä katsastamassa SAT:in sivuilla kotia hakeva karkeakarvainen galgotyttö Sprinter, jota en olisi malttanut odottaa tapaavani.

APAH:in kissala

             

             



08.08.07 keskiviikko / APAH 8:00, PetsWorld, Asoka 15:10

Tehtiin lenkki, ruokittiin koirat ja hoidin Lisan korvat ennen 8:00 lähtöä APAH:ille, jossa käytin jo tutut Mollyn, Patchin ja Blancan. APAH:ilta PetsWorld-eläinkauppaan, josta tuliaisia kotiin sekä kotihoitokoirille, galgopanta toiveikkaana oman löytymistä odottamaan ja Annalta samanlainen APAH:in Romeolle, jonka kaulaa nykyinen hiersi. Eläimistä myynnissä oli erikoisia herppejä ja kaloja, lintuja, kaneja, sairaan oloisena paikallaan kyyhöttäviä marsuja, chinchilloja väärällä ravinnolla, hamstereita useampi poikue yhdessä pinossa sekä koiranpentuja lasikopeissa.

Tarkoitus oli kaupoilta ehtiä vielä kunnalliselle, mutta niiden suunnitelmien hukuttua ruuhkaan päädyimme takaisin kämpille viemään koiria ulos. Hartaasti odotettu reissu kohti Alicantessa sijaitsevaa Asokan tarhaa alkoi 15:10. Jo hyvän matkaa ennen tarhalle saapumista saatiin kummeksua Jalin suklaatehdasta muistuttavaa betonitehdasta sekä sieltä joka puolelle laskeutunutta ja ilmassakin sakeana leijuvaa pölyä, joka pyrki silmiin ja hengitysteihin oirehtien tarhan asukkailla yskänä. Koiria oli rakenteilla olevalla uudella Asokalla vielä melko vähäisesti. Parivuotias sakemannimix Luna pyöri tarhan alueella irti. Laika, tielle auton töytäistäväksi jätetty Pillo ja 10–12-vuotiaaksi arvioitu tai muutoin vain pahalla hammaskivellä oleva pikkuruinen Pinca olivat ensimmäisissä häkeissä, varsinaisessa rakennuksessa hurmaava 5kk Manola ja 8-9kk ikäisekseen yllättävän rauhallinen Divo, joiden viereisessä häkissä musta leishmaniaa sairastava pikkukoira kiipeili näyttävästi aina tarhan verkkokattoon asti. Näytille oli kotihoidosta tuotu myös pitkään Kulkukoirien sivuilla kotia hakenut n. 9v. Lupita, joka aiheutti yleistä järkytystä käyttäytyen kuin shokissa, tuolin päälle turvapaikan tehneenä ja sieltä herkkua tarjoavaa kättä hampaillaan tavoittaen. Kissatalon pienuutta kummeksuttiin ja aidan pitävyyttä ihmeteltiin toivoen, että katto saisi osakseen vielä lisäverkkoa. Koirien yhteisessä aitauksessa Anna menetti sydämensä yleisestä hälinästä sivummalla pysyneelle n. 1v. Currolle, minä kahdelle galgolle joista toinen elegantin hoikka ja tyyni uros Kiss, toinen hyvin syönyt narttu kummallisen tasaisella selällä ja selvästi hampaasta syntyneellä haavalla keskellä otsaansa. Bongailtiin myös sellaisia sivuilta tuttuja, kuin 8-9kk saippuan kanssa ajeltuna löydetty Simba sekä Kulkukoirien kautta kotia Suomesta hakevat 1v. Gipsy ja 2v. Fiona.

Kämpillä päivän viimeisellä lenkillä huomio tarttui emoaan riipaisevasti huutaneeseen töpöhäntäiseen kissanpentuun, jolla ei ikää kuutta viikkoa enempää voinut olla. Arkana se ei kuitenkaan edes maanittelemalla tai maukumalla autojen alta ihmisten ilmoille suostunut, joten raskain sydämin luovutin ja jatkettiin matkaa. Toisiinsa päivä päivältä syvemmin tykästyneet Ege ja Candy piristivät Annan yötä sängyn yllä ja päällä riekkuen Egen merkkailun pitäessä Antin kiireisenä mopin varressa.

             

Curro & Anna
kaikki samassa kuvassa, josta kiitos Jonille!
Ihana Kiss!

09.08.07 torstai / taksilla kunnalliselle, illasta APAH ja Candyn ell

Aamu venyi venymistään vailla autoa kunnes lähdettiin taksilla kunnalliselle, jossa pääsimme heti alkuun ihmettelemään saksanpaimenkoiran lassoamista porttien välisestä tilasta. Sisällä meitä odotti surkea näky juuri suihkutetuista häkeistä märkine, pelokkaine koirineen. Ihme kyllä viimeksi nähdyt pennutkin olivat yhä hengissä, joskin kolmesta oli jäljellä enää kaksi. Annan ja Antin koirat saatiin kaikkien helpotukseksi varattua ja numerot talteen. Vielä viimeksi häkin ovelle uskaltautunut pieni valkoinen vanhus jäi tällä kertaa paikalleen, sitkeästi silmiään sulkien toisen koiran räkyttäessä armotta korkeintaan parin sentin päästä niin vihamieliseen sävyyn, että täytyi olla silkka ihme ettei vanhus saanut hampaista. Kurkkua kuristi ja tuntui ylipäätään pahalta nähdä taas se kaikki. Mieli teki käydä katsastamassa galgot, mutta sydän ei kestänyt.

Kunnalliselta kävelimme hyvän matkaa rannan tuntumassa bussipysäkille, josta luovutettuamme taksilla kämpille. Anna ja Antti lähtivät altaalle syömään, itse jäin taas kämppää siivoamaan. Ilta venyi venymistään, eikä ehditty APAH:ille kuin hätäiseen 15min ennen sulkemisaikaa. Antti joutui ahtaasta autosta jäämään kämpille, Candy lähti Jonin ja Sadun mukana eläinlääkäriin mikrosirua tarkistuttamaan. Anna toi Romeolle ostamansa uuden galgopannan entisen hiertymiä aiheuttaneen kapean tilalle. Ehdittiin juuri ja juuri käyttää pari koiraa lyhyellä pissatuksella, minä tällä kertaa Mollyn. Samoihin aikoihin kyytimme kanssa, n. 20min jälkeen sulkemisajan tuli tarhalle espanjalainen mies pyyhkeeseen käärityn pienen kissanpennun kanssa, jota epäiltiin heitettävän aidan yli, kunhan ajaisimme pois. Huomiset aukioloajat kyllä neuvottiin, mutta kissan kohtalo jäi mysteeriksi.

Kämpillä juhlistettiin viimeistä iltaa terassilla ruokaillen, Egeä, Tirriäistä sekä Lisaa ylistäen ja valmiiksi ikävöiden. Häpeilemättä kerjänneelle Egelle suunniteltiin uraa sirkuksessa koirana, jonka ei tarvitsisi kuin olla oma itsensä saadakseen raikuvia aplodeja ja yleisön ihastusta osakseen siinä missä mallia ottaneen Tirriäisen Antti epäili valloittavan maailmaa sinisillä silmillään.

             

             


10.08.07 perjantai / aamusta ei autoa, taksilla lentokentälle 17:00

Aamu alkoi asioiden mennessä tuttuun tapaan hieman suunnitelmista poiketen. Annan ja Antin koirien saannin kunnalliselta pelättiin olevan pahasti vaakalaudalla, IBI ja SAT jäivät näkemättä ja kotia vaille jäänyt Lisa vietäisiin takaisin tarhalle. Tunnelma kämpillä olisi ollut vähemmästäkin kireä kuin viulun kieli. Lisa haettiinkin APAH:ille jo kesken loppusiivouksen. Varmuuden vuoksi jätimme viestin Pertille, josko auttaisi koira-asioissa, mikäli vain Barcelonan työnhakureissulta takaisin Torreviejaan riittävän ajoissa ehtisi. Tuliaisia Suomeen ostettiin pienestä ruokakaupasta sen mitä keksittiin ja lentokentälle suunnattiin viiden maissa taksilla kera Egen ja Candyn, joka onnessaan istui tai maata röhnötti valmiiksi laukussa istumisesta kuumissaan matkanneen isoveljensä niskassa. Taksikuski oli miellyttävä yllätys ollessaan niin koiraystävällinen, että jopa jutteli Egelle. Ikävämmin on saanut Suomessakin omansa kanssa matkustaa..

Blancaa ja pikkuruista n. 3-4kk Janaa tuovia Jonia, Satua ja Peteriä odoteltiin kentällä vielä noin seitsemään. Lähtöselvitys, boksien läpivalaisu, koirille rauhoittavat tabletteina, Blanca & Ege takkeineen bokseihin ja matkaan. Halattiin hyvästiksi ja ikävä painoi kurkkua, täältä oli monin kerroin vaikeampaa lähteä kuin vasta viikko sitten kotoa. Turvatarkastuksen kautta suunnattiin penkeille lähelle porttia ja aseteltiin hiljalleen väsyvät koirat kasseihinsa torkkumaan. Jana heräsi sitkeästi kerta toisensa jälkeen, eikä millään olisi malttanut kassissaan pysyä, nukahtaessaankin päätä ulkopuolella roikottaen. Porttia ehdittiin vaihtaa pariin otteeseen lähes kolme tuntia myöhässä tullutta konetta odotellessa. Koneelle menimme tupaten täydellä lentokenttäbussilla, jonka ihmismassassa luovimista Jana ei kassistaan ulos riippuvan päänsä kanssa ainakaan helpottanut. Koneessa saatiin hajapaikat käytävältä, mutta kun etenkin Janaa avoimesti ihastelleet lentoemännät tulivat tarjoamaan tyhjiksi jääneitä takarivejä, päästiin siirtymään sinne tilavammin koirien kanssa. Candy taisi nukkua Annan ja Antin jalkatilassa melko suosiolla siinä missä Janasta sain varmuudeksi pitää kiinni koko lennon Suomeen, vaikka välillä torkahtaenkin. Ihastelin öistä Espanjaa valoineen ja ikävöin takaisin jo ennen kuin kone ehti noustakaan.

Suomen päässä Antti herätteli tutun usvaan verhoutuneen metsämaiseman auetessa alle. Lentokenttäbussilla Blancaa ja Egeä odottamaan sisätiloihin, missä menikin sutjakkaasti n. tunti Candyn ja Janan leikkiessä muuta matkakansaa viihdyttäen. Vietiin lopulta pienet tuloaulaan Marjolle sekä Tirriäistä hartaasti odottaneille uusille omistajille ja palattiin itse odottamaan loppuja. Koirat tuotiin ihmisten ilmoille luonnollisesti aivan vihoviimeisinä, eikä siinä sitten enää aikailtukaan kun Anna ja Antti kärräsivät Blancan ja minä kannoin Egen bokseineen omistajilleen. Kaikkien omat ihmiset olivat ilahduttavasti koiriensa oloisia, eikä luopuminen lopulta tehnyt lainkaan niin vaikeaa kuin oli ehditty pelätä. Kentällä vierähti vielä tovi jutellen ja urheasti koko matkan pidätelleen Blancan tarpeita siivoten, ennen kuin matka kohti kotia alkoi.

             

väsynyttä odottelua Alicanten lentokentällä
Candy & Jana Helsinki-Vantaalla

Reissumme jälkeen:

Lisa ei APAH:illa montaa päivää ehtinyt olla, kun Satu ja Jon heltyivät ottamaan osaksi omaa laumaansa. Mukanamme matkannut Jana sai kotihoidon kautta pian oman kodin sekä uuden nimen ollen nykyisin Vieno. Blancan ehdin nähdä vielä lauantaisessa Rajasaaren galgotapaamisessa viikko Suomeen tultuaan ennen suru-uutista, joka kertoi tämän karanneen ja jääneen pikajunan alle seuraavana aamuna. Sittemmin aika on jättänyt myös Lisasta ja Egestä, joita perheidensä lisäksi kaipaamaan jäivät kotihoitajat, jotka kanssaan saivat tämän aivan erityisen viikon viettää.

Pertti tuli kuin tulikin ajoissa Barcelonan matkaltaan ottaen koirat kunnalliselta nimiinsä, joten Annan ja Antin Chita & Maya pääsivät turvakodin hoiviin ja tulivat Suomeen syyskuun alussa.

Chita & Maya turvakodissa, kuva: Jon West

APAH:in ja Asokan koirista ja kissoista nimeltä mainitut saivat kaikki aikanaan kodit. Espanjan Kulkukoirien kautta kotinsa saivat Suomesta APAH:ilta Marty, Steve ja Patch, nyk. Lilja, Molly sekä Bernie, Asokalta Pinca, Divo, Simba, Gipsy ja Fiona.

0 kommenttia