Kotihoitokoiraa vajaat

11/07/2011


Siirsin juur koneelle kameraan unohtuneita kuvia ensimmäiseltä metsälenkiltä pari päivää kotihoitokoiramme Suerten kotiutumisen jälkeen. Vedestä pakkomielteen kehittäneen (ja kotiuduttuaan onneksi tavastaan päässeen) Suerten kanssa olimme jo metsälenkkeilystä luopuneet, joten stressitön ulkoilu syksyisessä metsässä oli omiaan auttamaan kotihoitokoiran ikävään, muistuttamaan miksi välillä on ihan kiva olla liikkeellä vain omalla porukalla. Vaikka mielessä hieman olikin se sählä, joka rymisti metsässä menemään kuin heikkopää, juoksutti tytöt peräänsä ja toi touhuillaan hymyn kotihoitajiensa huulille, lämmitti mieltä ajatus Suertesta onnellisesti omassa kodissaan, rymistämässä aivan toisten ihmisten sydämiin. Omiensa.




Tytöt loikkivat yli ojan, josta tarkoitus ei ollut mennä, joten kutsuttiin..
..ja mietittiin..
..päädyttiin erilaisiin reittiratkaisuihin..

..ja taidettiin ottaa hieman tassupohjaakin..
..mutta ei haittaa, täältä tullaan!

0 kommenttia