Unikaverit

12/23/2011

Nimda ehti olla laumamme ainoana koirana nelisen vuotta, ennen kuin Kasia vihdoin löytyi. Vaikka tytöt olivatkin monella tapaa erottamattomia, sitä kaivattua unikaveria Nimda ei Kasiasta koskaan saanut. Toki tytöt nukkuivat usein yhdessä, mutta lähes yhtä usein tilanteessa oli pientä jännitettä, sillä jalkansa olivat Kasialle arka paikka. Nukkuvan Kasian jalkoihin koskemisesta pääsi helposti murina ja myös tokata saattoi niin, että allekirjoittanutkin heräsi kerran pää tyynyllään nukkuneen galgon suussa.. Jälkeenpäin olen epäillyt, josko jalkansa kipuilivat kaikkien niiden kylmällä betonilla vietettyjen vuosien jälkeen. Pahaa Kasia ei koskaan tarkoittanut, mutta ennestään toisiin koiriin arasti suhtautunut Nimda otti käytöksestä itseensä eikä toisinaan uskaltanut samaan sänkyyn, ellei ollut siellä itse ensin tai saanut saattajaa.


Tästä tarkoitettua pitemmäksi venyneestä tarinasta (Kasia-muistoista ♥) päästään nykyhetkeen ja reilun vuoden elämäämme kuuluneeseen Viejaan, josta Nimda viimein sai myös unikaverinsa, kiltin ja lämpimän kainaloisen, jonka kylkeen voi nykertää nukkumaan koska vain. Aihe on suosikkejani kuvata ja huomasin vasta, millainen liuta näitä on pelkästään tältä syksyltä kertynyt:












2 kommenttia

  1. Voi että.. tulee niin hyvä mieli katsella toistensa seurasta nauttivia eläimiä.

    VastaaPoista
  2. Olet kyllä niin loistava valokuvaaja! Kuviasi on aina ilo katsella. Meillä nukutaan muuten myös erikseen, vaikka muuten hyvin toimeen tullaankin. Kissat tosin makaavat usein kasassa, mutta Leo ja Nata pitävät pientä hajurakoa.

    VastaaPoista