Rentouttava metsälenkki

6/11/2012

Tai sitten ei. Itikoita [x], rusakoita [x], lisää itikoita [x], vetävä kotihoitokoira [x], aivan kä-sit-tä-mä-tön määrä itikoita [x]. Niin mainitsinko jo ne itikat? Argh!

Tullaan nykyisin usein metsään suoraan peltojen kohdalta, jotta voidaan heti alkuun skannata sen hetken rusakkotilanne, joka tällä kertaa näytti kahta. Toiveet Viejan irti päästämisestä haudattiin siis siihen paikkaan. Isa puolestaan oli linnuista niin innoissaan, että veti menemään kuin pieni höyryjuna, johon ei saanut mitään tolkkua. Ja ne itikat.. don’t even get me started. Päästiin hyvän matkaa pellon ympäri vain muutaman tiedustelijan pyöriessä ympärillä ja juuri niin pitkälle, ettei takaisin ollut enää hyöty kääntyä, kun puolen metsän populaatio hyökkäsi apinan raivolla päälle.

No mutta Nimdalla ja kaikkien muidenkin puolesta revitelleellä Lumilla oli kivaa. Sentäs. Puhumattakaan niistä muutamasta kymmenestä verenimijästä, jotka hätistelystä huolimatta vapaamatkustivat Viejan selässä..




Vintti-ihminen hyötyy tarkasta näöstä - kuvassa se mainittu 2 rusakkoa.

0 kommenttia