Victoria Stilwell, Positively!

6/22/2012


Viime lauantaina se sitten koitti, hartaasti odotettu päivä jona positiivisen vahvistamisen puolesta puhuva brittiläinen koirakouluttaja Victoria Stilwell piti seminaarin Helsingin Finlandia-talolla. Tapahtuma kesti ennakkotietojen mukaiset viisi tuntia, 2+2 tunnin väliajalla. Paikalta sai ostaa mm. Victorian kirjaa ”Koirani vai minä?”, Canine Noise Phobia Series CD-sarjaa sekä Positively-kuvioinnilla varustettuja vaatteita.

Oikeassa paikassa ollaan, kirjoitusvirheestä huolimatta.
Itse seminaari alkoi 12:00 Victorian taustoittamalla tietään koirakouluttajaksi ja kertomalla ohjelmansa ”It’s Me or the Dog” alkuvaiheista. Erilaisia koiraongelmia käytiin läpi aihealue kerrallaan, nähtiin pätkiä menneistä ja Suomessa vielä näkemättömistä tv-sarjan jaksoista, Millan mainiot koirat Roxy, Myrtti, Fifi ja Ercca + Tango kävivät lavalla oppimassa uutta ja väliajan jälkeen Victoria vastasi muutamaan yleisökysymykseen. Erityismaininnan ansaitsee myös lapseksi uskomattoman suloinen Victorian 8-vuotias tytär Alexandra, joka näytti malliksi kuinka lasten tulisi vieraita koiria kohdatessaan käyttäytyä.



Victoriasta sai todella lämpimän kuvan – mikä ihana, huumorintajuinen ihminen, mahtava esiintyjä ja ennen kaikkea viisas koirakouluttaja, jota kuuntelisi koska vain toiset neljä tuntia. Koska Victorian ohjelmaa on tullut huolella seurattua ja aiheesta muutenkin paljon luettua, jäi täysin uusi tieto melko vähäiseksi, mutta inspiraatiota sai senkin edestä. Erityisesti tykkäsin siitä, että sivuttiin arkojakin koiria, aihetta joka monesti jää näkyvämpien ongelmien varjoon.


Seminaarissa kuultiin myös pätkiä Victorian ääniherkille koirille kehittämästä musiikin ja stressiä aiheuttavan äänen (tässä tapauksessa ukkosen, jonka lisäksi löytyy omansa myös ilotulitteille sekä kaupungin äänille) yhdistelmästä, josta voit lukea lisää täältä ja näytteen kuunnella täällä. Allekirjoittaneen – ja monen muunkin, jonka matkaan näitä CD:itä heti perään tarttui – kuullut näytteet ja ajatus näiden takana vakuutti siinä määrin, että jos suinkin olisin osannut varautua niin, etten olisi jo lyönyt kaikkia rahojani Victorian kirjaan, olisin ostanut meille myös koko CD-setin. Onneksi näitä saa nettikaupankin kautta, joten ehkä näistä vielä saadaan apu Nimdan ukkos- ja ilotulitearkuuteen.


Kuvat tapahtumasta jäivät vähiin ja laadultaan melko heikoksi, kun kuvausluvan kanssa oli hieman epäselvyyksiä. Edeltävänä päivänä asiaa kysyessäni kuvata sai (ilman salamaa, luonnollisesti), mutta seminaarin alkaessa kuvaus kiellettiin paikalla olleiden koirien takia. Jottei kukaan tulisi asiasta huomauttamaan, kuvasin vaivihkaa vain muutamasti ja jätin totta kai koirat kuvaamatta kokonaan. Yksi vähemmän scheisse kuva Victoriasta ja Myrtistä löytyy esimerkiksi täältä.

             

Seminaarin jälkeen oli vuorossa nimikirjoitusten jakoa sekä yhteiskuvien ottamista. Suhtaudun nimikirjoitusten pyytämiseen melko nuivasti, sillä pidän tunnetumpiakin ihmisiä julkisuudestaan huolimatta ihmisinä siinä missä me muutkin, enkä tahtoisi olla vaivaksi. Kun nyt tällainen mahdollisuus kuitenkin varta vasten tarjottiin ja käsissä poltteli uuden uutukainen Victorian kirja, rohkaisin mieleni ja suorin jännityksestä kankeana nimikirjoitusjonon hännille. Ja oi voi, kun tuli se hetki, jona piti uskaltaa olla aivan kasvotusten kaikessa siinä kiireessä, jossa järjestäjät pukkasivat suustaan kiinni jääneitä seuraavana tulevien tieltä. Pidätin hengitystäni, ojensin kirjan valmiiksi pyydetty aukeama avoinna ja Victoriaan oikein päin, sanoin hei ja vastasin myöntävästi Victorian varmistaessa nimeä. Olisin voinut sanoa mitä tahansa – tai olla sanomatta.. – kun kirjan takaisin saatuani hengähdin kuin vähäjärkinen Victorialle ”You’re amazing!” ja jotten joutuisi ulos ohjatuksi, poistuin pikaisesti paikalta Victorian vielä huikatessa perääni kiitokset. Voi häpeä. Pitäisi ehkä olla ylpeä itsestään, että sai jännitykseltään sentään jotain sanotuksi, mutta voi häpeä, silti.

Siinä se nyt on! Ja muistona kaiken sen jännittämisen arvoinen.
Vaan suurkiitos ihanasta päivästä sekä Victorialle, että järjestäjille, Millan mainioita koiria unohtamatta! Toivottavasti Victoria saataisiin vielä toistekin Suomeen ja tapahtuman näkyvyyteen panostettaisiin aavistuksen paremmin niin, ettei puoli salia jäisi tyhjilleen, sillä halukkaita kuulijoita riittäisi varmasti ylikin Finlandia-talon kapasiteetin.

0 kommenttia