Vieraileva tähti

12/20/2012

Olimme eilisiltana suuntaamassa jouluostoksille ja viemässä koiria siksi aikaa hoitoon, kun matkamme tyssäsi hoitopaikan rappukäytävään. Taisimme ennättää inhoten toteamaan jotain alimmalle portaalle jätetystä turkislakista, ennen kuin huomasimme tämän sittenkin kissaksi – ja hyvin eläväiseksi sellaiseksi. Mieheke vei koirat sisälle jäädessäni kartoittamaan tilannetta. Nuoren oloinen, puolipitkäkarvainen, mustavalkoinen, siro kissa oli tiukasti kiinni portaan ja kiviseinän välisessä kolossa, jonka toiselle puolelle oli työntänyt sekä päänsä, että toisen etujalkansa. Tilanne näytti melko toivottomalta, mutta rauhallisesti, ajan kanssa sain päänsä hivutettua aavistuksen tilavammalle kohtaa ja kissan irti portaista. Yllättävän tyytyväisenä (no ehkä itse kukin olisi, mutta myös kauhuissaan, voisi olettaa) hän sitten asettui syliin kehräämään ja kiersi kanssamme kerrostalon ovia kysellen, josko kotia olisi löytynyt. Tuloksettoman yrityksen päätteeksi jätimme rapun oveen lapun ja majoitimme kissan luoksemme yöksi.

Toivottiin kovasti, että tätä selkeästi sisäkissaa joku löytöpaikkansa lähettyviltä kaipailisi, emmekä pitäneet kiirettä kissatalolle suuntaamisen kanssa. Onneksi, sillä saimme tänään huojentuneen soiton perheeltään ja huomenna hän pääsee jo takaisin kotiinsa, ihka omaansa. Joskus näinkin!

0 kommenttia