Esittelyssä marsujemme asumus

4/30/2013

Marsujemme asumus on aikanaan rakennettu sopimaan yhden hengen sängyn alle, joten sillä on mittaa 80cm x 200cm, josta wc- ja ruokailutilaa on 100cm ja mattopohjaista viriketilaa kahdessa kerroksessa toiset 100cm. Alun perin tätä asuttivat Luna, Halla ja Kaarna niin, että häkkiin kuului kaksikerroksinen 150cm x 60cm lisäsiipi, mutta koska tämä lisätila saatiin yhdistämällä chinchillahäkin alle jäävää tilaa ja he asuttavat nykyisin eri huonetta, on marsujen asumus palannut alkuperäiseen kokoonsa.


Vaikkakin nykyisellään omaan silmään hieman pieni ja epäkäytännöllisen pohjaratkaisunsa vuoksi jatkuvaa huoltamista kaipaava, on rakennelma silti marsujen kannalta osoittautunut toimivaksi. Tytöt tykkäävät nukkua ruokailutilan katoksen alla, liikkuminen eri kerrosten välillä käy vaivatta ja viriketilasta löytyy runsaasti paikkoja, joihin piilottaa iltapalansa. Kaarnalle tärkeitä olivat riippumatot, lyhytkarvaisille Lunalle ja Hallalle fleeceviltit, mutta Nilalle ja Nevalle tuntuu pehmikkeeksi riittävän oma turkki, joten pehmeitä alustoja lähinnä myllätään ympäriinsä ja käytetään vessoina. Nykyisten tyttöjen suosikkeja ovat pellettipallot ja mitä mielikuvituksellisemmat paikat, joista etsiä ruokaa ja iltapala-aika onkin päivän paras hetki sekä marsuille, että näiden kanssa touhuavalle palvelusväelle.

Suurikokoiselle juomapullolle on mitoitettu oma paikkansa ruokailutilan oven vasemmalle puolelle. Vaihtoehtoinen paikka löytyy vasemmasta päädystä, joka nykyisessä järjestyksessä on kuitenkin seinää vasten. Ruokailutilan ovi aukeaa sisäpuolelle ja voidaan kiinnittää katosta riippuvaan koukkuun. Tämä osio on yksikerroksinen mahdollistaen valtavan heinätelineen ja tilan helpon siivoamisen. Alkuperäisellään häkin koko alakerta katettiin purulla ja yläkertaan vei tiiliskivistä kootut portaat, mutta totesin oikean päädyn liian hankalaksi siivota, enkä pitänyt tiilten viemästä hukkatilasta. Tilalle tuli kontaktimuovilla päällystetty katos, joka aitaa purun vain ruokailutilaan, jonka alla voi nukkua ja jonka yli pääsee mattopohjaiseen alakertaan, päältä yläkertaan. Valoa asumukseen tuo ruokailutilan kattoon kiinnitetty, ajastimella toimiva jouluvalosarja, joka sijainnillaan jättää paljon varjopaikkoja myös päiväunia varten.



Viriketilan ovi aukeaa ulos, jotta kerroksia voi olla kaksi. Toisen kerroksen rakensin erilliseksi omine jalkoineen, joten sen voi halutessaan ottaa myös pois. Tällä hetkellä tytöillä on virikkeinään luonnonkorkkitunneli, pajusilta, puupenkki, heinä/salaattipalloja, pellettipallo, fleeceviltti, tiiliskivi ja pahvilaatikkorakennelma tunneleineen. Vähäisellä käytöllä oleva ruokakuppi on kirpputorilöytö, alkuperäiseltä tarkoitukseltaan kai tuhkakuppi. Heinäteline on itse kokoon väännetty ja leikattu, päädyistään matonpaloilla tuettu ja kerrallaan siihen mahtuu syötävää viikon tarpeiksi. Parhaillaan Nilalla on mieltymys asustaa heinätelineessä, mikä ei marsun tavalla toimia molemmista päistä yhtä aikaa ole heinän syömäkelpoisuuden kannalta kätevää, joten telineeseen pääsyä on väliaikaisesti estämässä tuo kaamea valkoinen hyllynpätkä (ja alla olevassa kuvassa Kukko-laatikko).



Virikkeitä pestään, järjestellään uusiksi ja vaihdetaan säännöllisesti. Häkki siivotaan kerran viikkoon ja huolletaan muutamasti vuodessa. Häkin pohjana toimii puulaatikko, joka on päällystetty epäkäytännöllisesti muovilla niin, että siihen tulevia reikiä joutuu paikkailemaan kontaktimuovipaloilla. Kertaalleen tämä on myös pesty ja muovitettu kokonaan uusiksi. Yläkerran jalkoja ympäröi kontaktimuovi ja puremisen estävä verkko. Ylä- ja alakerta on päällystetty matolla, jota pestään tarvittaessa ja vaihdetaan n. kerran vuodessa. Tästä piti itse asiassa tullakin juuri tuota vuosihuoltoa koskeva postaus ennen kuin venähti koko asumuksen esittelyksi, joten palaillaan tuohon huoltoon myöhemmin erikseen.

Erityisen tyytyväinen olen häkin viihtyvyyteen ja ruokailutilan toimivuuteen. Ulkonäöllisesti en häkistä pidä käsittelemättömän puun osalta, joka sisustukseemme ei sovi lainkaan, mutta eihän näiden kanssa muutakaan uskalla käyttää. Siivoamisen kantilta alakerta on hankala ja viriketilan ovi tarvitsee paljon tilaa ollessaan auki. Häkin pohjaratkaisu on ainoa tapa, jolla laatikosta taidoillani sain juuri tahtomani mittaisen, mutta ylläpidoltaan se on työläs. Kokoa saisi olla enemmän, mutta jotta häkki edelleen mahtuisi ulos ovista, täytyisi lisätila toteuttaa erillisin osioin. Näillä näkymin Nila ja Neva saattavat kuitenkin olla hetkeen marsuistamme viimeiset, jos suinkin kykenen elämään ilman, joten laajentamisen sijaan käyttötarkoitus on mahdollisesti muuttumassa kissanvessojen katokseksi kun aika tytöistä joskus kaukaisessa kaukaisessa kaukaisessa tulevaisuudessa jättää.

Marsuhäkin vaiheita vuosien varrelta, aikajärjestyksessä vanhemmasta uudempaan:

Ensimmäinen kuva vastavalmistuneesta häkistä 10. toukokuuta 2004. Tämähän onkin jo lähes 10 vuotta vanha, oho!
             

             

Yläkerta paikallaan, 31. joulukuuta 2004. Purua koko alakerta, heinäteline väliaikainen ja yläkerrassa räsymatto.
Tiiliskiviportaat tammikuulta 2005.
Kuuran, Lunan ja Hallan toisiinsa totuttamista, 15. tammikuuta 2005.
             


Laajennus chinchillahäkin alle 29. tammikuuta 2006. Ignooraa karseat, elämäni viimeiset matot.
Väliaikaisena ratkaisuna viriketilan oven tilalla verkko, lisäsiiven edessä muusta tarkoituksesta vapautunut ovi.
12. huhtikuuta 2007 on räsymatoista luovuttu, väliaikaisuuksien tilalla on pysyvät ovet ja lisäsiivessä yläkerta.

Lisäsiiven yläkerta oli täysin fleecellä päällystetty ja Luna ja Halla rakastivat tätä yli kaiken muun. Paitsi ruoan.
Hyvinkäälle muuton jälkeen ovet korvattiin uusilla, kuva otettu 8. marraskuuta 2009.
Nykyisellään häkin näet postauksen ensimmäisestä kuvasta. Luna kiittää ja kuittaa.

4 kommenttia

  1. Wow! Mä voisin haluta olla marsu ja asua teillä :) Tosi upea lukaali !

    VastaaPoista
  2. Voisiko sitä kauniimpaa kehua enää saadakaan, kiitos! :)

    VastaaPoista
  3. Itse katselin myös, että onpa todella hienoa rakennelma otuksille, wau! Musta on aina ihanaa, kun joku viitsii nähdä tuossa määrin vaivaa pienten lemmikkiensä eteen, kovin moni kun ei vaivaudu. Muistan, kuinka kouluaikoina surullisena katselin, kun tuttavani oli tunkenut kaksi marsua yhteen pieneen häkkiin ja vielä jakanut tilan niin, että molemmilla oli ihan minimaaliset liikkumismahdollisuudet... ehkä vielä senkin takia tällaiset lukaalit tuovat aina hymyn huulille :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos kaunis. :) Onneksi nykyään on tosiaan jo enemmän vallalla eläinlähtöinen ajattelu ja sitä kautta mahdollisimman suuret asumukset, joita ainakin netin välityksellä saa ihastella toinen toistaan upeampia.

    VastaaPoista