Vieja Suomenlinnassa

7/31/2013

Jos Pohjanmaata ei lasketa, oli Suomenlinna ainoa paikka, johon aikanaan ehdimme ensimmäisen galgoni Kasian kanssa matkustaa ja tämän vuoksi koin tavallaan erityisen tärkeäksi tehdä saman reissun myös Viejan kanssa. Vaikka monta paikkaa olemmekin jo yhdessä nähneet, ehti kolme kesää kulua Suomenlinnan-reissu vain suunnitelmissamme. Viimeisenä sysäyksenä toimi lopulta HSL:n parin viikon ilmaiskampanja, jonka aikana laitettiin toimeksi ja otettiin viimein 25. kesäkuuta suunnaksi tuo entisaikojen merilinnoitus.

Kuten tavallista, oli ihmisiä pelkäävälle Viejalle lähijuna hieman jännä paikka, mutta tällä kertaa hän malttoi sentään laittaa hetkeksi penkille myös maate. Helsingin keskusta puolestaan osoittautui kutakuinkin juuri niin kamalaksi koettelemukseksi, kuin kuvitella saattaa. Ihmisiä riitti paikka paikoin tungokseksi asti ja muutamaa hassua metriä ennen satamaa kajahti kohdallamme jokin katufestarintapainen soimaan. Hiljenikin tosin heti ohi päästyämme, totta kai. Jos oli Viejalla kurja olo, oli se myös allekirjoittaneella, joka ihan aiheellisesti soimasi itseään toisen tuomisesta tähän tilanteeseen. Hyvinhän Vieja pärjäsi, pysyi lähellä ja marssi määrätietoisesti eteenpäin, muttei varmasti nauttinut olostaan. Ensi kerralla siis autolla satamaan ja julkisilla vasta siitä etiäpäin.

Lautalla olo oli kaikilla varsin helpottunut ja hymy herkässä. Aurinko paistoi täydeltä terältä, ilma oli lämmin, tuulenvire juuri passeli ja ihmisvirtakin kävi viimein vastakkaiseen suuntaan. Suomenlinnassa väkeä oli väljälti, eikä tuottanut hankaluuksia löytää sopivaa paikkaa piknikille komealla merinäköalalla. Koirat söivät tyytyväisinä siankorvansa Lumin kerätessä huolella myös muilta jääneet murut kunhan oli ensin lahjoittanut omansa loput Viejalle. Nimdalle reissu Helsinkiin oli jo toinen aamuisen Muskan kanssa lenkkeilyn jälkeen, joten viipottimelle maistui myös uni auringossa.

Kotiinlähtöä tehtiin illan hämärtyessä huojentavan autioilla Helsingin kaduilla. Vaikka ratikoissa riittikin ihmeteltävää, uskalsi myös Lumi tällä kertaa askeltaa omin jaloin. Aiempi katastrofaalinen keskustaosuus jäi lopulta sen verta ohikiitäväksi hetkeksi, että uskoisin päivän olleen myös koirien mielestä varsin onnistunut ja uusiksi ottamisen arvoinen. Yksi tämän kesän parhaista, ehdottomasti!

/ If you don't count Northern Ostrobothnia, sea fortress Suomenlinna was the only place we ever travelled with my first galgo Kasia. For me personally it felt extra special to make the same trip with Vieja, which we finally did on the 25th of June, this being our fourth summer together. As Vieja is still terribly afraid of people there were some bumps on the road, travelling by public transportation and on foot through the somewhat busy centre of Helsinki, but all in all the day was amazing, one of the best we've had all summer.






             




             


             




             







             







5 kommenttia

  1. Ihana hörökorva-Lumi! Ja muut tietysti myös :)

    Hyvä idea tuo Suomenlinnakäynti muuten, meillä on ollut tarkoitus kokoontua koira- ja kaveriporukalla jonnekin ja tämä oma pikkuwiipotin varmaan nauttisi Suomenlinnasta. Kaveritkin asuvat enemmän tai vähemmän pääkaupunkiseudulla, joten kiitos ideasta!

    VastaaPoista
  2. Olehan hyvä vaan. :) Suomenlinna on oikein oiva paikka koirien kanssa reissaamiseen ja onkin oma ykkössuosikkimme. Myös Haltialassa ja Hämeenlinnan Aulangolla ollaan näiden kanssa tykätty käydä.

    VastaaPoista
  3. Saako muuten kysyä, että mistä olet tuon Nimdan pannan hankkinut? Se on todella hienon näköinen!

    VastaaPoista
  4. Toki saa. :) Nimdalla on LOTKO-panta, joka on lähes yhtä vanha kuin koirakin, hankittu jossain 2004-2005 paikkeilla. On siis kauniin ja koiralle mukavan lisäksi myös kestävä, sillä on koko tämän ajan ollut päivittäisessä käytössä. Jos tekijä ei olisi mennyt vuosiksi tauolle, näitä olisi meillä varmasti kaapit täynnään. ;) Näyttäisi kuitenkin hiljattain palailleen ja löytyy nykyään täältä: https://www.facebook.com/lotkopannat

    VastaaPoista
  5. Täytyypä vilkaista noita sivuja, kiitos!

    VastaaPoista