Kissavaarin yhdeksästoista syksy

12/03/2013


Kesä vaihtui syksyksi, kun Midirin kanssa kuljettiin metsämme polkuja hyvin luultavasti viimeisiä kertoja tänä vuonna. Lokakuun puolella Midir ei enää pyrkinyt mukaan, kun teimme lähtöä koirien kanssa, mutta vielä 13. päivä hänet silti joukon jatkoksi otimme. Jälkiviisaat löivät päitään yhteen todeten, kuinka kissaa olisi sittenkin kannattanut kuunnella. Kun aikanaan kahdeksan vuotta itsenäisesti ulkoillut kissa päättää, että se ei ole kesä enää, niin eihän se sitten ole. Se ilme, jonka tavallisesti saamme tehdessämme lähtöä metsästä, oli nyt vastassa jo metsään saapuessa. Midir istui järkähtämättä metsän suulla ja koetti jopa ottaa suuntaa kotia kohti, ennen kuin lämpeni ulkoilulle. Sylissä olisi kyllä mielihyvin kuljettu ja näinhän sitä sitten vähän väliä edettiinkin, ennen kuin luovutettiin ja suunnattiin sinne kotiin. Ja toki, koska kyseessä on kissa, jotka mielivaltaisesti voivat jo seuraavassa hetkessä päättää toisin, ei kotiin enää haluttukaan. Tietenkään.

/ Summer turned into fall while we trekked through the forest with Midir for quite possibly the last times this year. By October Midir didn't even try to come with us when we were leaving with the girls, but on the 13th we took him along anyway. In hindsight we should have listened to the cat who has spent eight years of his life outside by himself – when he decides it's not summer anymore, then it is not. The look he usually gives us when we're trying to leave the forest, we now got when entering the forest. So there he adamantly sat and even tried to head back home once or twice before warming up for the outdoors. Very unlike him he would have gladly been carried through the forest and at times exactly that was the only way we moved at all before finally giving up and heading home. And naturally, as we are talking about a cat and cats have the habit of arbitrarily changing their minds, he did not want to go home anymore. Well of course he didn't.






             


             

Risukoista löytyvät ne mielenkiintoisimmat reitit, jotka toisille ovat helppokulkuisia..
..toisille eivät.




Lokakuun 13., jos ei kissan innostunut ilme jo kertonutkin.
             

"Walk, human! And I shall enjoy the scenery."


             

No awww.

Eläviä kuolleita? Ei, vaan kissan perässä rymyävää palvelusväkeä.


DIY camouflage.



"Well yes, you shall carry me home now, human."

Kyllä, "se ilme".
Todistetusti metsästä on joskus reippailtu kotiin asti omin jaloin. Ja valoin.

2 kommenttia

  1. Olipas kiva tulla kyyläileen tätä blogia ja huomata, että on tullut uusia postauksia! Jostakin syystä mä jo pelkäsin, että jotain kamalaa on tapahtunut D: (kai mä olen vaan niin pessimisti)
    Mutta hyvää joulun odotusta teidän laumallenne!

    VastaaPoista
  2. Voi miten kiva kuulla. :) Ja onneksi ei sentään, vaan täällä voivat kaikki varsin hyvin! Vain opiskelut ovat pitäneet kiireisenä ja blogi on sen vuoksi jäänyt turhankin vähäiselle huomiolle. Kaikkea hyvää myös sinne!

    VastaaPoista