Rottalapsia!

5/17/2014


Viime viikon torstaina, 8. toukokuuta toteutui viimein yksi pitkäaikaisimmista haaveistani, kun laumamme jatkeeksi liittyivät tuolloin viiden viikon ja kolmen päivän ikäiset rottalapset Ratsian Ishtar ja Ratsian Juno. Viikkojen ajan täällä puuhattiin kaikessa hiljaisuudessa asumusta, koottiin Critter Nationeita yhdeksi, koluttiin metsää, kirppareita, eläin- ja rautakauppoja sisustusta haalien ja kerrattiin kaikki ajantasainen tieto mitä rotista suinkin löydettiin, kunnes 12. huhtikuuta laitoin viimein sähköpostia Ratsian rottalaan. Badger-kuvioisia tyttöjä siis toivottiin ja kolme viikkoa myöhemmin sain kuvan kahdesta kiharakarvaisesta mustasta, kuulemma todella reippaasta ja rohkeasta, sijoituskodissaan jopa luoksetuloa opetelleesta tytöstä ja olin myyty.

             


Koulupäivien illat venyivät myöhään yöhön asumustaan yhä uudelleen järjestäessä, kantokoppaa valmistellessa ja kutsumanimiä kuumeisesti miettiessä sen kolme päivää, jonka jälkeen otettiin suunta kohti Espoota. Ja siinä he sitten olivat! Vaaleanpunaisine häntineen, kihartuvine viiksineen ja mustine nappisilmineen. Olin niin ihastuksissani ja tohkeissani, etten tainnut kovin järkevää sanaa suustani saada, saati malttaa lähteä kasvattajaa vaivaamasta, mutta jotenkin sitä kotimatkalle kuitenkin päädyttiin. Tytöt keinuivat tuon koko matkan kantokopan kattoon kiinnittämässäni aurinkohatussa toinen toisensa päällä pötköttäen, enkä heitä heti kotonakaan lähtenyt siirtämään, jotta saivat rauhassa kuulostella kotimme ääniä ja uusia hajuja.

             

             



Tätä kirjoittaessani tytöt ovat olleet kotona ensimmäisen viikkonsa. Torstai-illan he viettivät taskullisessa riippumatossa, jonne heidät aurinkohatustaan laskin, mutta ovat sittemmin ottaneet tukikohdakseen aivan häkin katossa riippuvan kuution katon, sekä vessalaatikon taakse jäävän ahtaan nurkan. Alkujännityksen jälkeen he ovat reipastuneet huimaa vauhtia ja kotiutuneet varsin mallikkaasti. Tukikohta, jossa alkuun vietettiin valtaosa valoisasta ajasta, on nyt todella enää tukikohta, ruokajemma, jossa nukutaan siskon kanssa yhdessä mykkyrässä kuivatun ruisleivän vierellä.

(Eikä huolta, enää eivät kissat tälle etäisyydelle uskalla, eivätkä valvomatta ole samoissa tiloissa joka tapauksessa.)
             


             


             

Ensimmäisestä päivästä lähtien tyttöjä on saanut silitellä ja ovat olleet kovin kiinnostuneita meistä ihmisistä, mikä aiempaa pienjyrsijäkokemusta hiiristä, erilaisista hamstereista ja gerbiileistä omaavalle on ollut hurjan kiehtovaa. Jo toisena päivänä molemmat uskaltautuivat kädelle, joko muuten vaan tai ruokaa hakemaan. Kolmantena tytöistä valkovoittoisempi kiipeili jo omatoimisesti olkapäälle ja tuli neljäntenä aamuna häkin ovelle vastaan kuullessaan ääneni. Toinen on yhä hieman epävarmempi, mutta on viimeiset pari päivää seurannut siskonsa esimerkkiä ja kiipeää tämän perässä syliini. Suukottamaan, tukkaan kietoutumaan ja paidan kaulusta uudelleen järjestämään. Kasvattaja varoitti, että näihin jää sitten koukkuun ja taidetaan olla jo täysin menetetty tapaus.

   

             

             


Kutsumanimet tytöille olivat pitkään hakusessa, sillä ajattelemani kalevalaiset nimet eivät oikein sittenkään istuneet luonteisiinsa, joten A Song of Ice and Fire-rottia heistä sitten tuli vaikka kuinka koetin keksiä jotain vähemmän juuri nyt pinnalla olevaa. Meidän ensimmäiset rottamme, varmastikin maailman suloisimmat rottalapset saivat nimikseen siis Sansa ja Meera.

/ Meet our new, the very first ever, rat babies! At the age of 5 weeks and 3 days we got Ratsian Ishtar, "Meera" & Ratsian Juno, "Sansa" home on the 8th of May and have been madly in love with them ever since.

2 kommenttia

  1. Mieletön koppero pikkuisilla! Kyllä siinä passaa elellä. :)

    VastaaPoista