Vieja rakkaani, varjoni, aina vierelläni

12/17/2014


Edellisvuoden kesältä muutoin kehno otos jäi talteen, kun sen alalaitaan oli tallentunut vierelläni Nimdaa katsellut Vieja. Tilanne sinällään oli varsin tyypillinen, sillä siinähän Vieja aina on, ääneti ihan lähellä, mutta jotenkin se näin vahingossa kuvattuna näytti aivan erityisen liikuttavalta. Kirjoitin kuvan alle tuolloin "Vieja rakkaani, varjoni, aina vierelläni" toivoen turhaan, että ajan saisi pysähtymään siihen, sillä en osannut kuvitella, ettei hän joskus enää olisikaan siinä.

Kun lähdimme etsimään syytä Viejan laihtumiselle ja jatkuvalle janolle, toivoin kovasti sen löytyvän diabeteksesta, jostakin, jota voitaisiin hoitaa. Josta Vieja vielä paranisi. Yhtä turhaan, sillä arvot siltä osin olivat kunnossa. Sen sijaan verikoe, sitä seurannut röntgen ja lopulta ultra vahvistivat todelliseksi syyksi sen pahimman mahdollisen; Viejalla todettiin tänään maksakasvain, jota ei voida leikata.

Ihana eläinlääkärimme lohdutti, että Vieja on luonamme saanut elää monta onnellista vuotta niitä edeltävien vastapainoksi, mutta tässä hetkessä nuo tuntuvat kiitäneen ohi aivan liian nopeasti. Toistaiseksi Vieja voi hyvin, sentään. Itse asiassa uskomattoman hyvin siihen nähden, mikä tilansa todellisuudessa on. Hän on elämäniloinen ja energinen, yhä tässä, ihan lähellä. Mutta aikaa, sitä en saa pysähtymään vieläkään.

Vieja my love, my shadow, always by my side. If only time could stand still as I can't imagine her not being there.

5 kommenttia

  1. Voi kaunista <3 Tiedän tuon tunteen. Pelätä luopumista silti tietäen, että täytyy nauttia siitä mitä on vielä annettu. Kauniita hetkiä teille!

    VastaaPoista
  2. Voimia sinne, muistan itsekin sen musertavan tunteen kun ensimmäinen koirani sai keuhkosyöpädiagnoosin. Koita nauttia ajastanne yhdessä, vaikka se voi vaikeaa ollakin.

    VastaaPoista
  3. Voi Viejaa ja teitä :( Mulla on kaksi rescueta, ensimmäiset lemmikkini. Yhtäkään en ole siis joutunut vielä hautaamaan ja kun kuulen muiden suruista niin mun sydäntä viiltää, koska voin kuvitella sen kivun. Mutta sitten toisaalta kun miettii, että "onko tää sen arvoista?" niin kyllä se aina on. En mä tekis mitään toisin tai jättäis noita ottamatta vaan välttääkseni sen menetyksen tuoman tuskan ja ikävän. Se on aina sen arvoista ja te olette jo pelastaneet Viejan elämän, te olette sen sankareita.

    VastaaPoista
  4. Silvan perhe lähettää terveisiä ja jaksamista tuon ikävän diagnoosin kanssa elämiseen.

    Keväästä 2013 ollaan seurattu teidän hienoa blogia. Valokuvista näkee, miten katsotte maailmaa näiden rakkaiden eläinten kautta. Toivottavasti Viejalla riittää hyviä päiviä vielä pitkään.

    VastaaPoista
  5. Tilanteen ollessa ajankohtainen, tieto itselle vielä niin uusi, en juuri sanaa suustani saanut, vaikka pelkkä kiitos olisi riittänyt. Tämä siis tulee auttamattoman myöhään, mutta kiitän silti. Olette ihania.

    VastaaPoista