Islan magneettikuvaus

8/30/2016

Tiistaiaamumme alkoi taas Eläinsairaala Aistissa, jossa Islalle oli varattu magneettikuvaus kello kymmeneksi. Isla punnittiin 22,5 kiloiseksi jonka onkin tasaisesti painanut joka kerralla ja neurologi teki tälle kliinisen perustutkimuksen ennen rauhoitteen antamista.

Magneettikuvauksen perusteella Sigitas Cizinauskas kirjoitti Islasta seuraavaa: ”Jatkotutkimukset: ekstraduraalinen selkäytimen kompressio C6-7 ventraalisesti, selkäytimessä hyperintensiivinen alue T2:ssa, muuten normaali selkä. Diagnoosi: krooninen välilevytyrä C6-7. Välilevytyrän voi hoitaa kirurgisesti ja koska Islan tapauksessa tyrä on aika iso leikkaus näyttää olevan paras vaihtoehto. Leikkaus on huomenna klo 9:00.”


Neurologi pyöritti magneettikuvaa tietokoneensa näytöllä ja siinä se syy kaikkiin Islan ongelmiin nyt oli, yhdessä tummassa täplässä, jonka asiaan vihkiytymätönkin saattoi helposti nähdä. Yhtä välilevyistä ei tyrältä erottanut enää lainkaan ja toisestakin osa oli harmaan peitossa. Tällaisen leikkaaminen olisi kuulemma neurologiassa rutiinitoimenpiteitä, mutta kaulan puolelta tehdyn operaation mahdollisiin komplikaatioihin kuuluu mm. riski kaulavaltimoiden katkeamisesta ja mitä vanhempi vammansa on, sitä pienempi saavutettu muutos parempaan. Neurologi suhtautui leikkaukseen silti vankkumattoman optimistisesti. Ristiin Islan ei leikkauksen jälkeen pitäisi enää astua, mutta ei tästä enää ratajuoksijaa saataisi, hän totesi emmekä voineet olla hymyilemättä. Meidän toiveemme Islan tulevaisuudesta ovat huomattavasti vaatimattomammat. Kun kysyin, miten kipulääkityksen kanssa käy, sain vastaukseksi ihanan vilpittömän hämmästyksen, ”siksihän leikataan, ettei kipuja enää olisi”. Ettei kipuja enää olisi. Olisin voinut halata neurologia siinä ja heti paikalla.

Ja niin, leikkaus on siis tosiaan heti huomisaamuna. Pahoittelut, jos teksti on yhtä epäselvää hetteikköä, sillä juuri enempää en ajatuksistani kasaan tässä hetkessä saa. Nyt ollaan niin jännän äärellä, ettei olla osata ollenkaan.

             

Our Tuesday morning started again at the Animal Hospital Aisti, where Isla had her MRI at 10 AM. Isla was weighed at 22,5kg which she has steadily done every time and the neurologist went through a basic examination before giving her a sedative.

Based on the MRI taken Sigitas Cizinauskas wrote the following: ”Follow up examination: ventral extradural spinal cord compression C6-7, hyperintensity in the spinal cord area T2, back otherwise normal. Diagnose: chronic spinal disc hernia C6-7. The spinal disc hernia can be operated on surgically and because the hernia in Isla’s case is quite large in size surgery seems to be the best option. Surgery is scheduled for tomorrow at 9 AM.”

The neurologist rotated Isla’s MRI on the screen of his computer and there it finally was, the reason behind all of her problems, in that one dark speck, which even those oblivious to neurology could easily see. One of her spinal discs was completely covered with that grey matter and the one next to it partially also. Operating on these is a routine procedure in neurology, we were told, but because it would have to be done on the side of her throat one of the possible complications includes a risk of cutting her carotid arteries and the older her injury is, the less of a change for better there will be. Even so, the neurologist was still being unwavering in his optimism with this course of treatment. After the surgery Isla shouldn’t cross her front legs while walking, but a racing hound she would no longer become, he said and had us smiling. Our hopes for her future are way smaller in scale than that. When asked what would happen with her pain medication the response was an endearingly sincere astonishment, “well that is why we’re operating, so there would no longer be any pain”. So there would no longer be any pain. I could have hugged the neurologist right there and then.

And so, the surgery is scheduled to take place as soon as tomorrow morning. Apologies, if the text is one incoherent mess, but this is the best I can come up with in this moment. Things are getting too exciting to handle here right about now.

4 kommenttia

  1. Toivottavasti urhea Isla paranee tai ainakin elämänlaatunsa selvästi kohenee. Onni jo sekin, että pääsi pois tarhalta, on sillä ollut tukalaa siellä. Nyt ei tarvitse olla muiden tuupittavana ja saa levätä niin paljon kuin haluaa.

    Jaksamista ja aurinkoista syksyä teille, toivottavasti saadaan Islan tarinalle onnellinen loppu.

    t. Silvan perhe

    VastaaPoista
  2. Täältä kanssa onnea matkaan♥

    VastaaPoista
  3. Sen verta hektisiä ovat viime päivät olleet, etten tänne vastaamaan ole ennättänyt, mutta kommentit löysivät kyllä ajallaan perille ja lämmittivät mieltä. Suurkiitokset! ♡

    Ja voi toivotaan tosiaan. Meille on tässä kohtaa melkein aivan sama, vaikka Islan meno olisi yhtälaista köpöttelyä leikkauksen jälkeenkin, kunhan tällä vaan ei olisi kipuja.

    VastaaPoista