Pyörätuoli koiralle

6/10/2017

Voin myöntää näin heti alkuun, että kuuluin joskus ennen niihin ihmisiin, jotka ajattelevat, että tässä menee raja: pyörätuolissa koiralle, tai eläimelle kuin eläimelle. Nyt eri tavalla asiaan suhtautuvana on jo vaikea muistaa, miksi näin oli, miksi koin tämän niin ehdottoman epäeettisenä kuin taisin tehdä. Ehkä ajattelin sen olevan eläimen elämän pitkittämistä ihmisen iloksi, eikä tämän itsen. Ehkä ajattelin, että eläimeltä menee näin se vähäinenkin mahdollisuus vaikuttaa omaan elämäänsä. Ehkä ajattelin, ettei elämä ole enää elämisen arvoista, kun kyky liikkua ei ole terveen nelijalkaisen tasolla. Edelleen tämä on ajatuksissani hieman kuin veteen piirretty viiva, joten ehkä yksinkertaisinta on todeta, että mielestäni tällaisten apuvälineiden käyttö eläinten elämänlaadun parantamisessa on lähes poikkeuksetta tapauskohtaista. Lähtökohtaisesti eläin tahtoo kuitenkin aina elää ja tekee sen tässä hetkessä, ei eilisessä.


Periaatteessa esimerkiksi ns. nelipyörätuolista, quad cartista olisi apua Islan liikkumiseen, mutta tiedän kokeilemattakin, ettei tämä moisessa ottaisi askeltakaan, joten sellaista ei koskaan ole edes harkittu. Saoirselle taas apupyörät olivat ajatuksissa jo, kun tätä vasta kotiin odotettiin ja mitä tutummaksi tultiin, sen varmempia oltiin, että hän tulisi asiaan suhtautumaan avoimin mielin. Saoirsehan ei itse itseään millään tavoin vajavaiseksi koe, eikä sellaista asiaa olekaan, mihin hän ei kolmella jalallaan kykenisi. Saoirse rakastaa elämää sellaisella hurjalla voimalla ja heittäytymisellä, etten vastaavaa ole koskaan nähnyt, mutta meille hänen hyvinvoinnistaan huolehtiville tämä ei ihan niin yksioikoista ole, sillä kolme jalkaa ei silti ole neljä. Koira kannattelee etujaloillaan 60-65% painostaan, joten kun tämä on kaikki kahden jalan sijaan yhdellä ja liikkuminen hitaissa nopeuksissa kävelemisen sijaan jatkuvaa hyppimistä, ei kanssaan voi elää asiaa lainkaan huomioimatta. Vähä vähältä olemme nostaneet liikkumiensa matkojen mittaa ja juoksupäivien tiheyttä ollen tällä hetkellä luultavasti siinä, mihin ilman apuvälineitä voimme koskaan päästä; Saoirse metsäilee tai koirapuistoilee n. kolmesti viikossa kulkien kerrallaan korkeintaan paria tuntia ja n. 3-4 kilometriä tauottaen oman tarpeensa mukaan. Lepopäivinä hierotaan, treenataan keskivartalon lihaksia tasapainovälineillä (pallo, puolipallot, tyyny), leikitään leluilla ja ulkoillaan lyhyesti hihnassa. Ruoka Saoirsella on rasvahappo-, kivennäisaine- ja vitamiinipitoista, urheilu- ja työkoirille tarkoitettua kuivaruokaa, jonka lisäksi tämä saa päivittäin ylläpitoannoksella nivelten tueksi tarkoitettua lisäravinnetta ja omega-3- ja omega-6-rikasta lohiöljyä.


Joten miksi apupyörät? Koska huippuaktiivinen, nuori koira, joka ei itse ymmärrä lepoa tarvitsevansa, menee lepopäivinä pitkin seiniä, vaikka kuinka tätä muutoin yritettäisiin aktivoida. Koska koskaan emme kanssaan voi huoletta liikkua laskematta etukäteen, ettei reitti mene yli Saoirselle sopivan kilometrirajan. Koska vaikka itsekin viihdymme parhaiten metsän suojissa, voisi olla kiva vaihteeksi joskus kiertää myös teitä, joita nyt viimeiseen asti välttelemme Saoirsen etujalkaa säästääksemme. Koska ennen pitkää jatkuva hyppiminen on etujalalleen ja selkärangalleen silti liikaa ja jos voimme mitenkään siirtää tätä pitemmälle tulevaisuuteen, miksemme sitä tekisi?

Saoirsen apupyörät tilattiin 24. toukokuuta ja lähetettiin Amerikoista pari viikkoa myöhemmin, 9. kesäkuuta, joten tätä kirjoittaessani ne matkaavat vielä jossain New Yorkin ja Helsingin välillä. Takajaloille tarkoitetuissa pyörissä on enemmän säätövaraa ja mahdollisuus ostaa nämä myös käytettynä, mutta etujaloille tarkoitettu front cart on tehtävä aina mittojen mukaan. Saoirsen apupyörien valmistajaksi valitsimme Massachusetsissa sijaitsevan Eddie’s Wheelsin, jolla on näistä 20 vuoden kokemus ja eläinlääkäreiden, fysioterapeuttien ja kiropraktikoiden hyväksyntä. Toisin kuin muut valmistajat, he myös tekevät etupyörät sellaisiksi, että koira pystyy näissä liikkumisen lisäksi sekä haistelemaan maata, että istumaan. Oman perehtymiseni perusteella heitä osaavampaa tahoa ei olekaan ja näin tilauksen tehtyäni olen valintaani äärettömän tyytyväinen. Asiakaspalvelu on ollut nopeaa, ystävällistä ja perusteellista. Tyhmiinkin kysymyksiin on vastattu, apupyörät on otettu työn alle heti maksun saavuttua, ne on saatu valmiiksi etukäteen arvioidussa ajassa ja ne saapuvat tänne elinikäisen takuun kanssa. Mikäli tätä eksyy lukemaan joku vastaavaa apuvälinettä eläimelleen harkitseva, voimme lämpimästi Eddie’s Wheelsiä suositella. Etupyörät ovat takapyöriä hieman kalliimmat, joten hintaa Saoirsen apupyörille postikuluineen tuli dollareissa 595 + 148, euroissa 554,48 + 137,92. Tullissa nämä kulkevat nimikkeellä ”muut kuljetusvälineet” 8716800000, eli tullimaksua menee tähän päälle vielä 1,7% ja arvonlisäveroa 24%.


Oletan Saoirsen, niin fiksu ja energinen kuin on, vain innostuvan mahdollisuudesta liikkua enemmän, useammin ja pitemmälle, mutta jos hän kerta kaikkiaan koko ajatusta inhoaa, ei häntä tieten tähän pakoteta. Tarkoitus on auttaa, ei kiusata ja käyttää apua lähinnä teillä kulkemiseen ja paikasta toiseen siirtymiseen, juosta hän saa siis jatkossakin ilman. Ja koska tässä on kaikki, mitä asiasta toistaiseksi voi kertoa, palaillaan asiaan, kun pyörät ovat täällä!

A wheelchair for a dog / I’ll admit right from the start that I used to be one of those people who think that the line goes here: in wheelchairs for dogs, or any animals for that matter. Now that I think on it differently it’s already difficult to remember why that was, why it felt as absolutely unethical to me as it might have. Maybe I thought that it was prolonging the animal’s life for the sake of their people, not the animal itself. Maybe I thought that the animal would lose the already little control they have on their lives. Maybe I thought that their lives would not be worth living for, when their ability to move wouldn’t be on the level of someone with healthy four legs. In my thoughts this is still a bit of a line drawn in water so it might be easiest to just say that my opinion of using mobility aids to improve the quality of life for animals almost always depends on the case in question.

In principle for example a quad card would help Isla move, but I know without trying that she wouldn’t take a step in such a contraption, so we’ve never even considered it as an option. For Saoirse on the other hand a set of wheels was in our thoughts way before she was even home and the more we got to know her the more sure we were that she would have an open attitude towards them. Saoirse doesn’t see herself as handicapped in the slightest and there’s really nothing she can’t do with her three legs. Saoirse loves life with such fierce force and sincerity that I’ve never seen anything like it, but even so for us concerned of her well-being this is not that simple, because three legs are still not four. Dogs carry up to 60-65% of their body weight on their front legs, so when all of this rests on one leg instead of two and moving at slow speeds is always hopping instead of walking, one can’t live with her without taking these things into consideration. Little by little we’ve added more length to the walks we take with her and the frequency of what we call running days to the point where we are now, the highest I think we can go; Saoirse goes to the forest or the dog park approximately three times a week while we walk around 3-4 kilometers with her taking breaks when she needs them. The rest days between are spent massaging her, doing some core strength training with her balance equipment (an inflatable stability ball, pods, balance disc), playing with toys and going for short leash walks. Our choice of food for her is one meant for sporting and working dogs that contains a high level of fatty acids, essential minerals and vitamins in addition to which she’s also given a daily dosage of joint supplements and salmon oil rich in omega-3 and omega-6.

So why wheels? Because a hyper active, young dog, who herself does not understand that she needs rest, goes up the walls on rest days no matter how we try to keep her otherwise occupied. Because never can we ever take her on a walk without calculating the length of the route beforehand to make sure it’s within her limits. Because even though we humans prefer walking in the forest like she does, it might be nice to take a walk on a road every now and then too, something we now avoid at all costs to spare her leg. Because eventually the constant jumping will still be too much for her front leg and spine and if there’s anything we can do to keep that as far in the future as possible, why wouldn’t we?

Saoirse’s wheels were ordered on the 24th of May and sent from the U.S. a couple of weeks later, on the 9th of June, so as I’m writing this they’re making their way somewhere between New York and Helsinki. Rear carts are less specific to each dog so there’s an option to buy them used or recycled as well, but a front cart must always be made individually with specific measurements. For the one making Saoirse’s wheels we chose Eddie’s Wheels in Massachusetts, a family run business that has been making these for the past 20 years with the endorsement of veterinarians, rehab practitioners and canine chiropractors. Unlike other cart companies they also make the front carts in a way in which the dogs can sniff the ground and sit too, in addition to moving around. According to the research I did there’s no other company that would do what they do better than them and after placing an order of our own I can say I’m more than happy with my choice so far. The customer service has been quick, kind and thorough. Even the dumbest of questions have been answered, the order went in the moment it was paid, the wheels were built in the time estimated beforehand and they will come here with a life long warranty. If there’s someone there reading this who’s considering getting a set of wheels for an animal in their care too we can fully recommend Eddie’s Wheels. A front cart is a little more expensive than a rear one, so the cost of Saoirse’s cart with shipping was 595 + 148 in dollars and 554,48 + 137,92 in euros. In Finland’s customs these go under the label of ”other modes of transport” 8716800000 meaning there will be an additional customs fee of 1,7% and value-added tax of 24%.

I assume that Saoirse, being as smart and energetic as she is, will only embrace the opportunity of moving more frequently and further, but if she for the life of her can’t stand the idea, we of course won’t force her into anything she doesn’t want to do. Our intent is to help and use the wheels mainly on road walks and moving from one place to another, so her running she can keep doing on her own. And as that is all I can tell you at this point, I’ll get back to you when the wheels are here!

0 kommenttia